Pohdin kirjoituksessani Tärkeimmän äärellä herätystä ja sen puuttumista. Olen myös muissa teksteissä sivunnut aihetta ja tässä hiukan lisää.
Eräs mielenkiintoinen, sanoisinko historiallinen, seikka kiinnitti huomioni. Myös eräässä kuuntelemassani saarnassa asiaan puututtiin. Ja tämä asia on rukous. Rukous voi paljon kuten tiedämme. Ja mikäli olen käsittänyt oikein, jokaista herätystä on pohjustanut voimakas rukousliike. Siis tarkoitan sitä että ihmiset ovat yksinkertaisesti rukoilleet. Isoisäni sanoi että suomi ei olisi selvinnyt sodasta jos ihmiset eivät olisi rukoilleet Jumalaa niin paljon. Varmasti tässä on totuuden siemen.
Entä miten on, haluammeko me rukoilla? Haluammeko me mennä seurakuntamme rukouskokouksiin ja rukoilla? Uskon vahvasti siihen että jos me jokainen uskova alkaisimme kiinnittää enemmän huomiota rukoukseen ja antaa aikaamme siihen että olemme rukouksessa Herran kasvojen edessä, niin tähän maahan syttyisi aivan uudenlainen Jumalan etsimisen aalto. Jos menisimme yhdessä rukoushuoneisiin ja kirkkoihin, rukoilisimme polvillamme Herran ilmestymistä ja tahdon toteutumista, niin mitä tapahtuisikaan! Odotan sitä innolla!!
Ehkäpä aloitamme rukousaallon ja sitä kautta saamme nähdä Jumalan suuruutta ja tekoja.