Katselin Tv7 kanavaa ja sieltä tuli nauhoite suuremman kokoluokan suomalaisesta hengellisestä tapahtumasta. Puhujia oli eri maista ja puitteet olivat varsin hyvät. Oli ylistysbändiä yms ja yleisöäkin riitti. Puhuttiin paljon herätyksestä joka tulee suomeen, Hengestä ja jopa Pyhästä Hengestä. Jokin jäi mieleni sopukoihin askarruttamaan. Kesti hetken ennenkuin asia kirkastui minulle: Olemmeko unohtaneet tärkeimmän?
Mietin millaista oli silloin 70-luvulla kun oli suomessa herätys. Oli Niilo Yli-Vainio, Alpo Renko ja kumppanit. Toki aika oli erilainen ja varmasti kulttuurillisia ja muitakin vaikuttimia on ajan saatossa muuttunut. Mutta silti mieleeni nousi kysymys: Miksi silloin oli herätys ja ihmisiä tuli uskoon? Mikä on ollut se asia joka on vetänyt ihmisiä Jumalan puoleen?
Oma selitykseni tälle kaikelle on päätelmä joka välähti päähäni näitä pohtiessa. Nykyisin saarnat käsittelevät paljon Pyhän Hengen toimintaa. On ihmeitä ja merkkejä joita varsin voimallisesti rukoillaan ja pyydetään. Ihmisiä kaatuilee, kiemurtelee, nauraa yms.. Varsin voimallisen oloista… Mutta kuitenkin minun mielestäni tästä kaikesta on unohtunut yksinkertaisesti se pääpointti joka on Kristuksen sovitustyö Golgatalla.
Oma tulkintani raamatusta lienee seuraavanlainen: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jumala antoi meille ainoan poikansa kuolemaan ristillä MEIDÄN syntien vuoksi jotta me pelastuisimme iankaikkiseen elämään. Ja painotan tässä isänä ainoaa lasta. Kokeileppa ite! Ei onnistuisi minulta…
Miksi meidän tulisi uskoa tähän? Miksi se on niin tärkeää? ” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23) Me olemme ihmisinä syntisiä. Tämä on tosiasia jolle emme voi mitään. Ja kuten Joh 3:16 kertoo meidän on uskottava kyseinen totuus, mentävä nöyränä ristin eteen ja tunnustettava syntimme jotta saamme armon ja sovituksen synneistämme Kristuksen sovintoveren kautta. Ei ole muuta tietä!
Entä ihmeet ja merkit? Pelastuvatko ihmiset niiden avulla? Mielestäni tässä on menty hiukan hakoteille. Raamattu sanoo: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,” (Mark. 16:17) Merkit kyllä seuraavat uskovia, totta, mutta ne eivät pelasta kenenkään sielua! Mielestäni meidän pitäisi palata hiukan takaisinpäin opetuksessa ja julistuksessa. Julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja armoa niille ketkä kokevat itsensä syntisiksi! Pitäkäämme siis synti syntinä ja armo armona. En usko että monikaan ihminen löytää tiensä ristin juureen jos emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä.