Paistiteoria

Okei, otsikko on ehkä hiukan erikoinen, myönnän. Maailma on täynnä erilaisia teorioita, musiikinteoriasta alkaen 😉 Teoriassahan kaikki on mahdollista tai mahdotonta tai jotain… Ja teoriassa savolaiset eivät ole kieroja, siis vain teoriassa 😉

Mikä siis on paistiteoria? Luin sen eräästä kirjasta ja se on syöpynyt mieleeni varsin syvälle. Kyseinen teoria on lyhykäisyydessään seuraava: Jos sinulla on koira ja koiralla on luu ja yrität ottaa luun koiralta pois niin mitä koira tekee? Murisee ja puolustaa aarrettaan. Mutta jos annat koiralle mehevän paistin niin koira unohtaa luun ja nappaa paistin. Ja mitenkäs tämä nyt liittyy yhtään mihinkään varsinkin uskonelämään? Teorian selitys on varsin hyvä: Kun ihminen tulee herätykseen on hän kuin koira jolla on luu. Hän pitää tiukasti kiinni siitä mitä hänellä on jottei siitä tarvitsisi luopua. Tämä on ihmisen lihallinen luonto. Pitää kiinni tutusta ja turvallisesta vaikka tietäisi sen olevan huono asia tai jopa väärin. Mutta kun tarjoamme oikein evankeliumin paistin, jättää tämä ihminen entisen luun ja nappaa paistin. Miksikö? Koska se Jeesus ja työ minkä Hän teki on maailman paras ”paisti”.

Ja siten huonohko aasinsilta, niin huono että silta sortui ja aasi hukkui…. Sama koskee ihmistä tämän pyrkiessä kohden pyhityselämää. Me pidämme edelleen kiinni jostain tavoistamme tai tottumuksistamme. Ja olen varma siitä että muriseva koira herää meissä jos joku toinen tulee meille niistä asioista tai tavoista sanomaan. Se on kuin luun vieminen koiralta. Mielestäni tässä toimii se rakkauden ja välittämisen ”paisti” jossa omalla olemisellamme ja tekemisellämme ohjaamme toinen toisiamme kohden Kristuksen tuntemista ja elämää Hänen kanssaan ja tahdossaan. Ei väkisin, väkivalloin tai oikeassa olemisella vaan rakkaudella ja esimerkillä ja rinnalla kulkemisella me saavutamme toisen ihmisen sydämen ja avaamme silmät näkemään totuuden. Rohkaisen siis meitä jokaista olemaan rinnallakulkija, esimerkki omana vajavaisena itsenämme. Me emme ole, emmekä tule täydellisiksi tässä ajassa mutta voimme silti ja juuri siksi olla Kristuksen kirjeitä toinen toisillemme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *