Joulun jälkeen vaimoni sai minut ryhtymään elämäntaparemonttiin. Ruokavalio uusiksi ja liikuntaa lisää. Kasvisten lisääminen ruokavalioon tuntui helpolta. Mutta makeiden vaihtaminen hedelmiin ei niinkään. Olen ottanut tavoitteeksi syödä vähintään kaksi hedelmää päivässä. Aluksi se ei ihan sujunut mutta pikkuhiljaa hedelmät ovat alkaneet maistua. Bannania, appelsiinia, päärynää yms. Mutta tarkoitus ei ollut kirjoitella ruokavaliostani vaan hedelmät kirvoittivat aivan toisenlaisen ajatuskulun.
”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”(Gal. 5:22-25)
Hengen hedelmien pitäisi siis näkyä meissä uskovissa jos vaellamme hengessä. Iloa ja rauhaa, ystävällisyyttä. Tätä me tahdomme jakaa kanssa matkaajillemme. Me voisimme olla ystävällisiä seurakunnan hiljaiselle ja syrjäänvetäytyvälle ihmiselle jolloin hän tuntisi olevansa samaa Kristuksen ruumista meidän muiden kanssa. Uskollisesti seuraisimme Kristuksen jalanjäljissä poikkeamatta oikeaan tai vasempaan. Ja hillitsisimme itsemme ettemme menisi mukaan turhiin väittelyihin ja riitoihin. Miten me voisimme tämän saavuttaa? Rukous on ensimmäinen ”lääke” tähän. Raamattu lupaa että mitä me ikinä pyydämme kiitoksella sen me saamme. Olemmeko me muistaneet anoa hengen hedelmiä? Mitä tapahtuisikaan jos rukoilisimme näitä hedelmiä ja eläisimme Hengen johdossa!
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19-21)
Niinpä, tässä se asian toinen puoli. Kuinka usein sorrummekaan riitoihin, vihamielisyyksiin, kateuteen ja muuhun sellaiseen. Menemmekö mukaan johonkin varsin hyvään asiaan joka muodostuu eriseuraksi tai lahkoksi joka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Menemmekö mukaan sellaiseen joka vie meiltä ilon ja rauhan ja tuo ahdistuksen ja pelon? Joskus voi hyvä kääntyä parhaan viholliseksi. Valvokaamme siis kukin omaa tilaamme ettemme poispoikkea Kristuksesta. Vaeltakaamme hegessä ja rukouksessa niin meidän paimenemme Jeesus Kristus ohjaa meidät kulkemaan oikeaa tietä, sillä Hän on uskollinen!