Kuukausi: joulukuu 2016

Se palaa sittenkin

Taas kerran blogi omista kokemuksista. Ja eräästä lempiaiheestani eli rukouksesta. Kuljen työmatkani omalla autolla ja matkaan menee aikaa noin puoli tuntia suuntaansa. Puoli tuntia peltikotelossa eristyksessä muusta maailmasta. Varsin usein kuuntelin musiikkia työmatkalla, Totoa, Marcus Milleriä ja monia muita. Ei sekään huono asia ole mutta joitakin kuukausia sitten kaikki muuttui. aloin käyttää tämän puolituntisen rukoukseen. Aluksi se oli hiukan vaikeaakin mutta ”harjoitus tekee mestarin” kuten sanotaan. Tosin en tarkoita tällä että olisin nyt mestari rukoilemaan, päinvastoin. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Nämä puolituntiset alkoivat tuntumaan ensin tarpeelliselta rukousajalta ja sitten hyvällä tavalla pakollisilta. Noiden puolituntisten aikana olen kokenut todella suurta Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa. Olen rukoillut kielillä enenmmän kuin koskaan! SIitä kiitos ja ylistys Jumalalle! Ja nämä rukoushetket ovat todella ravinneet ja hoitaneet minua. Eikä pelkästään hoitaneet vaan saaneet liekkeihin sen vanhan evankelistan kutsumuksen jonka sain uskoon tullessani 80-luvun puolivälissä!

Tuo kutsu on aika ajoin pulpahtanut pintaan. Nyt se on todella, todella voimakas. Hätä ihmisten sieluista on jopa fyysinen tunne. Hätä siitä mihin ihmiset on matkalla! Kun työssänikin näen elämän haurautta ja katoavaisuutta niin tajuaa kuinka suuren asian viestinviejiä me uskovat olemmekaan! Tuntuu ettemme aina edes tajua sitä. Päätös siitä että antaa Herran viedä työhönsä minne ikinä haluaa, maksoi mitä maksoi, sai aikaan sen että sain aivan suunnattoman rauhan sydämeeni. Levollisen olon jonka puuttumisen huomasin vasta nyt kun Herra antoi oman rauhansa tässä asiassa laskeutua sydämeeni. Matka alkakoon minne se ikinä viekään. Tässä maailmassa ei ole mitään suurempaa kuin sanoma Jeesuksen ristintyöstä, Hänen verensä voimasta ja armosta syntien anteeksi saamiseksi!!! Me elämme niin pienen hetken emmekä tiedä päiviemme määrää, tehkäämme siis sitä mihin Jumala meitä johtaa ja kehoittaa muista mielipiteistä huolimatta. Tutkikaamme sydäntämme ja jutelkaamme Herran kassa siitä mitä Hän haluaa meidän tekevän!

Siunattua Herramme Jeesuksen syntymäpäivää!!

Hopealanka

Hopealanka on käsittääkseni hyvin haurasta hopeasta valmistettua lankaa esim korujen valmistukseen. Myös raamatussa mainitaan hopealanka: ”
Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.” (Saarn. 12:6)

Elämää verrataan hopealankaan. Kun elämämme lanka katkeaa on meidän aikamme tässä ajassa loppuunkäytetty. Toisilla lanka on pidempi kuin toisilla. Omat isovanhempani saavuttivat hyvin korkean iän. Mutta esimerkiksi työssäni olen nähnyt sen langan katkeavan hyvin varhain joidenkin kohdalla. Olemme siis saaneet kukin oman aikamme täällä ja mihin me sen käytämme? Tai oikeammin mihin meidän se tulisi käyttää?

” Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä” (Apt. 16:26,27)

Niinpä, elämän tarkoitus on etsiä ja löytää Jumala joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Miten siis pääsemme Jumalan luo ja kerran iankaikkiseen elämään? Onko sinne jokin avain? On yksi ja ainut: Jeesuksen Kristuksen kertakaikkinen sovitustyö Golgatan ristillä! Vain Jeesus on meille avain iankaikkisuuteen. Ei ole muuta tietä! Ainoastaan Jeesuksen veri voi pestä meidät synneistämme niin että kelpaamme Jumalle. Me emme voi siihen mitään lisätä emmekä ottaa pois. Me emme voi ansaita teoillamme, vaikka ne olisivat kuinka hyviä tahansa, taivaspaikkaa. Emme voi ostaa sitä rahalla. Kaikki mitä täällä omistamme jää kerran tänne. Eipä ole rikkauksistakaan hyötyä loppupelissä.

Miksi kirjoitan tästä aiheesta yhä uudelleen? Keskustelin rakkaan tätini kanssa pitkän puhelun eräänä iltana. Keskustelussa totesimme että aivan liian vähän nykyaikana saarnataan kirkoissamme ja seurakunnissamme Kristuksen sovitustyöstä ja sovintoverestä. Aivan liian vähän! Saarnaamme kyllä monista muista asioista jotka ovat ihan hyviä ja tarpeen mutta edelleen kukaan, ei kukaan, pääse taivaaseen ellei käy ristin juureen ja hyväksy Jeesuksen sovintoveren kautta tulevaa armahdusta syntien anteeksisaamiseksi!

”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Käydään siis rohkeasti ristin juurelle, joka päivä!