Tämän kirjoituksen juju on vuoropuhelu itseni kanssa. Ajatuksia ja ehkäpä vastauksia kysymyksiin joiden äärellä en taida olla yksin.
Ajatuskulku lähti eräästä tv ohjelmasta, taas kerran. Miten tunnistan sen mitä Jumala tahtoo minun tekevän? Jäänkö paikoilleni odottamaan vai alanko toimia jollaintapaa? Ensimmäinen askel ehdottomasti on rukous. Rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista omassa elämässä. Koen että Jumala on joskus kutsunut minua valtakuntansa työhön ja taas kerran pohdin miten ja missä sitä voisi toteuttaa.
Monesti olen huomannut että tämän elämän murheet ja huolet tehokkaasti estää toimimisen Jumalan valtakunnan työn hyväksi. On jos jonkinlaista vaikeutta, ahdistusta, taloudellisia murheita yms. Tuntuu että nämä kaikki murheet ja huolet pitää selvittää ennnenkuin voi tehdä mitään. Mutta mitä raamattu sanoo tähän:
”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt 5:25-34)
Niinpä! EI ehkä kannattaisi murehtia liikaa siitä miten asiat hoituu kunhan vain jätämme kaikki asiat Jumalan hoitoon. Me vaan tahdomme usein itse haluta säätää asioita ja silloin niillä on tapana mennä pieleen. Ja sanoohan raamattu murehtimisesta ettemme voi sillä lisätä elämäämme ja todellisuudessa emme hyödy liiasta murehtimisesta mitään. Kun kerran erkanemme tästä ajasta niin tänne jää niin talot kuin tavarat, velat ja veneet..
Toki meidän kuuluu hoitaa asiamme parhaalla mahdollisella tavalla mutta emme saa keskittyä liikaa siihenkään. Olen kuullut monien sanovan että ei se ihan näin mene. Mutta mitenkä on sen laita että esimerkiksi afrikassa ihmisiä tulee uskoon ja tapahtuu ihmeitä? Siksi koska siellä ihmiset ottavat raamatun sanan todesta, ja uskovat sen toimivan juuri niinkuin Jumala on luvannut. Me täällä länsimaisissa kulttuureissa teemme teologioita ja teorioita miten raamatun sana toimii. (En todellakaan ole teologiaa vastaan, päinvastoin) Meidän pitäisi saavuttaa se lapsen usko että Jumala pitää meistä huolen, ihmeet ja merkit eivät ole vain raamatun ajan juttuja vaan kuuluvat myös meille. Eli ”sinisilmäinen” Jumalaan luottaminen!! Pitäisiköhän kokeilla?